Tervetuloa!
Kiinni jäit! Luet tätä osaa, joten kun lopetat, sinun on pakko kommentoida!Muahhahhaa!
Tässä tulee siis osa 6.Anteeksi että on ollut niin pitkä päivitystauko, (Ainakin minusta) mutta on olemassa myös ikävä osa blogin pidossa : Kuvien järjestely. Sen tekeminen on sen verran ikävää puuhaa, että en ole millään jaksanut.Kuvat ovat valmiina jo seuraavaankin osaan, josta tuleekisn sitten super-mega-giga-hyper-pitkä.Siis aika paljonkin yli 50 kuvaa. (mielikuvitus leeeeentää)
No, mitäs tässä nyt pashaa jauhan, päästetäänpä teidät lukemaan :
(Rupean muuten sitten tekemään joka osaan näitä aloituskuvia)

Mitä saattaakaan tapahtua? Kertooko osan nimi mitään? Paljastan vain, että nyt kerrotaan Jessen yliopistoajasta, ja sen lopusta.

Eräänä paivänä, tai oikeastaan yöllä, saapui Jessen asuntolaan kalpea nainen/tyttö, joka oli hyvin kaunis.Hän sanoi, ettei ollut päässyt asuntolaankaan vähäisillä rahoillaan.Niinpä Jesse antoi hänelle parin päivän yösijan. Niiden parin päivän aikana Nainen, Liana nimeltään, saisi työskennellä asuntolan kahvilassa ja tienata tarvitsemansa rahat.

''Outo tyttö'' Jesse ajatteli, kun Liana oli menossa nukkumaan. ''Nukkuu arkussa, kalpea iho, valvoo öisin ja nukkuu päivisin.Ei ihme, ettei häntä huolittu mihinkään.''

Kuitenkin, kun Liana heräsi, meni jesse heti flirttailemaan, romantiikkatavoitteinen kun on.Hän oli vastustamattoman ihastunut noihin mustiin, kiiltäviin hiuksiin ja noihin verenpunaisiin silmiin... Verenpunaissin? Hei Jesse, oletko koskaan kuullut vampyyreistä, nehän valvovat päivät ja nukkuvat öisin arkuissaan.Eipä poika tainnut neitoaan tunnistaa, pian oli jo lähentelemässä.

''Haluaisitko jakaa elämäsi kanssani?'' Meni (urpo)Jesse kysymään Lianalta.
''Se ei ole mahdollista'' Liana vastasi kyynel silmäkulmassaan.
''Miksi?'' Jesse, vampyyrin elämää sanotaan epäkuolemaksi.

'' Hei, mikä tuo on? Sinun ihollasi on jokin roska, anna kun otan sen pois'' Jesse lausui Lianalle.
''EI!'' Liana kiljaisi.
''Mitä? Mikä ei? Ja miksi?''
Mutta ei Liana voinut sitä sanoa.Se oli syntymämerkki.''Tehtäväni on sama kuin muillakin.Minun on elettävä normaalia ihmiselämää, saastutettava vain  niin monia nuoria maailman lupauksia.Se on kirous, se ei katoa koskaan.'' Liana ajatteli, kiroten syntyperäistä vampyyriuttaan.

''Sen sijaan, katso minua silmiin, syvälle silmiin..'' Liana sanoi ja kuiskasi vielä : ''Ja anna anteeksi...'' Hän olisi voinut itkeä. '' Mit..Mitä?'' Jessen järkevät ja ymmärettävät sanat kaikuivat autioilla käytävillä.Kaikki olivat jo nukkumassa.

''Anna anteeksi..'' Liana kuiskasi.
Ja sitten tapahtui hänen pahin pelkonsa.

(Anteeksi osoitin)
''Ei! Ei Liana, MIKSI?!''
Sanat soivat autiossa asuntolassa.Nuo sant eläisivät ikuisessa piinassa. (Nimen omaan ikuisessa.Vampyyrithän eivät vanhene, eiköstä juu?)
Kyyneleet valuivat Lianan silmistä.(Toisin sanoen hän teki puroa huoneeseen kuin viimeistä päivää)

Jesselle hankitiin samanlainen arkku kuin Lianalle, huonein maalattiin uudestaan, paljon synkemmäksi.

''Miksi Liana, etkö sinä välittänytkään minusta? Tätäkö sinä vain tahdoit?''
''Jesse, minä välitän sinusta yhtä paljon kuin vanhempasi ja veljesi. Ja Kiia.Mutta tämä on minun kohtaloni, aivan kuin sinun kohtalosi on jatkaa sukuanne 10 sukupolveen saakka.''
''Miten tiedät niin paljon elämästäni (epäkuolemastasi nykyään) ?''
''Sinun ei tarvitse tietää sitä.Jatka vain elämääsi.Mutta muista : vampyyri ei voi luottaa kuin toiseen vampyyriin, joten et voi luottaa edes perheeseesi.''
Lianan olivat Jessen kimppuun lähettäneen hänen sukunsa, kaikki nen jotka asuivat samalla planeetalla Stellan suvun kanssa.Siellä oltiin vieläkin vihaisia Stelllalle, ja oli päätetty, että hänen sukunsa ei tulisi koskaan jatkumaan maan päällä.Sen he lopettaisivat.

''Mutta eikös ole mukavaa elää ikuisesti?''
''Nainen ikuinen elämä ei paljon auta kun auringonvalo polttaa ja on riippuvainen ihmisitä ympärillään! Minä aion luottaaa perheeseeni, palata kotiin  ja jatkaa sukuamme!'' jesse karjui suoraan Lianan korvaan ja lähti omaan huoneeseensa.


Hän nukkuisi vielä vähän ennen iltaa, vain vaivaiset pari tuntia.Niin hän kiipesi arkkuunsa ja ei huomannut erästä...

''Nuku hyvin kulta, vielä on toinenkin asia kohtalossani, niinkuin kaikilla muillakin. Rakkaus.''

Pian oli jo ilta ja molemmat heräsivät.Tai, Jesse heräsi ja meni herättämään Lianan.
Jesse meni hoitamaan hommiaan.Lianalla oli muutamia puheluita...

Hän soitti ennustajaeukkojen treffipalveluun, sillä hän oli kuullut että nämä myyvät antivampiiria.Jesse oli mennyt jo nukkumaan, sillä päivä oli saapunut, mutta Liana ei välittäny, hän saattoi vaikka piinata itseään auringonvalolla armaan Jessensä takia.

Onneksi muut asuntolan tytöt olivat ystävällisä ja lainasivat Lianalle puutereitaan.
Niillä hän sai ihonsa normaalimmaksi.

Hän vaihtoi vielä vähän sopivammat ja peittävämmät vaatteet, sellaiset jotka peittivät hänen ihonsa.Niin hän otti ennustajaeukon ilolla vastaan.

'' Haluaisin ostaa 3 pullollista antivampiiria ystävälleni.''
''valitettavasti emme enää myy sitä''
''Mitä? Miksi? Kauheaa!''
''Kunhan juksasin.Miksi haluat sitä 3 pullollista?''
''Ööh.. koska..''
''Itsellesi siis.Ei se haittaa, minä näen pukusi ja puuterisi läpi suoraan sydämmettömään sisimpääsi.''
''Se ei ole totta! Minä osaan rakastaa...'' Liana kiljaisi lopuksi, nappasi pullot, tyrkkäsi rahat eukon kouraan ja heitti tämän ulos.

Hän jätti yhden pulloista Jessen huoneeseen, ja meni sitten itse nukkumaan.Omalla tavallaan hän kuitenkin toivoi, ettei Jesse joisi sitä, silä hänellä oli tehtävä täytettävänä...

Pian tuli ilta ja vampyyrit nousivat arkuistaan.

Jesse huomasi pullon.Jokin siinä, kenties väri tai tuoksu, muistutti häntä siitä mustikkamehusta jota hänen äitinsä oli aina hänelle tehnyt (ostanut, väitti vain että oli tehnyt itse, muuta ei Jessen tarvitse sitä tietää.)Niinpä hän joi sen...

...kuten myös Liana. ''Pakko se on tehdä, ehkä voin vihdoin lopettaa tämän''

Jesse oli onnessaan kun huomasi juoman vaikutuksen...

...Kun taas Liana.. ''Mitä? Se ei toiminut! Rahat takaisin!'' Hän ei ollut huomannut pientä teksitiä pullon kyljessä:

Syntyperäisellä vampyyrillä aiheittaa kouristuksia.Ei poista syntyperäistä vampyyriutta

Niinpä hän ei voinutkaan lopettaa tätä kaikkea.

''Katsos, näyttää siltä että olet parantunut'' Liana tokaisi jesselle yöpalallaan ollessaan.
''Totta.Kumpa voisin kiittää sitä ihanaista, ystävällistä sielua joka jätti sen pullon huoneeseeni.''
''Jaahah''

''Kuule, mitä sanoisit jos muuttuisit uudestaan vampyyriksi?'' Liana totesi Jesselle.
''Sillä ei ole väliä, vaikka se olisi kauheaa, on han minulla sinut.''

''En ole siis pahoillani tehdessäni tämän...'' - Ja niin hän toteutti Jessen pahimman pelon.

Liana ajatteli ettei näin voisi jatkua, niinpä hän jätti yliopiston. ''Toivottavasti tapaamme vielä.'' Jesse ajatteli.Mutta se olisi liian vaarallista.


Pusu ja kihlaus


Vampyyrimme jätti yliopiston.

Anteeksi, oli pakko laittaa tämä, kun on kaksi ''kummitusta''.Onkohan tu joku bugi?  xD
Kiitos jos viitsit lukea.Kommentit ovat pakollisia.